Tervehdys yliopistosta!
Yliopisto on kuollut, niin kuin rock n roll kun Beatles hajosi, Jim Morrison, Janis Joplin, Kurt Cobain ja Jeff Buckley kuolivat.
Tarvitseeko argumentoida tämän enempää.
Niin, kesä tulee ja yliopisto hiljenee entisestään. Kriittisimmätkin taipuvat akateemiseen vapauteen. Toisille se on etätyötä, joillekin se oli vapautta vipata yliopiston kassasta. Opetuksen osalta on sanottava, että ehkä sitä voisi vielä edes toukokuun alussa jollain tavalla organisoida. Opetushan loppuu käytännössä joskus huhtikuussa, kun se alkoi joustavasti tammikuun loppuun mennessä. Takaisin toiseen perustehtävään palataan sitten joskus, viimeistään kuitenkin yliopiston avajaisten jälkeen. Vukseille voi antaa ohjaavaa opetusta jo etukäteen. Joulun viettoon voimmekin lähteä itsenäisyyspäivän koittaessa. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Ihmeitä harvemmin, kähinää ja väninää sitäkin useammin.
Voe mahotonta.
Kesäterveisin,
Tohtori
torstai 7. kesäkuuta 2007
perjantai 1. kesäkuuta 2007
Kirje 5.
Yleisesti tiedetään että yliopistoihin on aina kuulunut kilpailun kulttuuri. Ei se ole jälkimodernin ajan tai akateemisen kapitalismin mukanaan tuoma ilmiö. Kilpailijoita on vain enemmän. Toisaalta rakenteelliset ratkaisut, kuten rahoitusrakenteen murros ja palkkauksen niveltäminen tuotokseen, voivat kiihdyttää kilpailua. Siihen suhtautuminen on kuitenkin enemmän eettinen, kuin pragmaattinen, kysymys.
Sekään ei liene yllätys että akateeminen kilpailu on varsin raakaa ja se kytkeytyy arvovaltaan ja luottokavereihin. Osalle sivistyneet tavat, Humboldt tai Mertonin normit eivät kerro mitään. Se olisi jo jotain jos ne vielä ohjaisivat toimintaa. Yliopistoissa on toki muodollisia sääntöjä, mutta ne velvoittavat usein vain juridisesti. Muuna aikana käytetään omaa koodia. Se on hiljaista perinnetietoa, josta puhutaan harkitusti ja valikoidussa seurassa, nurkkakunnassa. Poikien kerhossa.
Senkin me tiesimme että erilaiset kiristyksen muodot ovat yliopistoissa yleisiä. Mutta hienovaraisessa yhteisössä ei tietenkään puhuta kiristyksestä, vaan esimerkiksi sopimusehdoista. Siinä on aika helvetin vaikea lähteä nostamaan päätään, kun työsuhde on kuukaudeksi. Sekin on tunnettua että yliopiston sosiaalisiin sopimuksiin kuuluu varsinaisen työn ylittävä vastikkeellinen työ, jolla henkilö X ansaitsee luottamuksen ja eräänlaisen hangaround jäsenyyden kuppikunnassa.
Mutta kun henkilöllä on riittävän pitkä työsuhde ja mielellään sellainen jonka rahoitus ei ole riippuvainen kuppikunnasta, voi hän antaa palaa. Vastuu on silloin kuulijalla. Ne saattaa kylläkin hermostua.
Ja taas sellaisenaan,
Tohtori
Sekään ei liene yllätys että akateeminen kilpailu on varsin raakaa ja se kytkeytyy arvovaltaan ja luottokavereihin. Osalle sivistyneet tavat, Humboldt tai Mertonin normit eivät kerro mitään. Se olisi jo jotain jos ne vielä ohjaisivat toimintaa. Yliopistoissa on toki muodollisia sääntöjä, mutta ne velvoittavat usein vain juridisesti. Muuna aikana käytetään omaa koodia. Se on hiljaista perinnetietoa, josta puhutaan harkitusti ja valikoidussa seurassa, nurkkakunnassa. Poikien kerhossa.
Senkin me tiesimme että erilaiset kiristyksen muodot ovat yliopistoissa yleisiä. Mutta hienovaraisessa yhteisössä ei tietenkään puhuta kiristyksestä, vaan esimerkiksi sopimusehdoista. Siinä on aika helvetin vaikea lähteä nostamaan päätään, kun työsuhde on kuukaudeksi. Sekin on tunnettua että yliopiston sosiaalisiin sopimuksiin kuuluu varsinaisen työn ylittävä vastikkeellinen työ, jolla henkilö X ansaitsee luottamuksen ja eräänlaisen hangaround jäsenyyden kuppikunnassa.
Mutta kun henkilöllä on riittävän pitkä työsuhde ja mielellään sellainen jonka rahoitus ei ole riippuvainen kuppikunnasta, voi hän antaa palaa. Vastuu on silloin kuulijalla. Ne saattaa kylläkin hermostua.
Ja taas sellaisenaan,
Tohtori
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)