Kirje 4.

Yliopisto on vienyt tohtorin elämästä syksyn koittaessa 8 vuotta. Se on lähes yhtä kauan kuin yleinen oppivelvollisuus. Kallis mies. Ja kulutus jatkuu. Puhun siis taloudellisesta näkökulmasta, henkisestä kulutuksesta emme enää voi puhua. Se on sitä ministeri Ahon korostamaa yksilönvastuuta. Jokainen vastatkoot siis oman päänsä toiminnasta; suoriutumisesta kuulemma saatetaan myös palkita, siis jos rahat riittävät. Taloudellinen kulutus puolestaan on veronmaksajien subventio (investointi?) tohtorien varastoinnista. Kirjanpidon momentit ovat kohtuuttoman pitkiä, vaikka vuosittain (ja jopa kuukausittain) nuoret tutkijat joutuvat kilpailemaan markkinoilla, joihin kansleri Raivio haluaisi tuoda lisää epävarmuutta tuovaa kilpailua. Raivion clue on kilpailun tuottama laatu. Suomen akatemian hakemuksissa laatua on tällä hetkellä jo niin paljon, ettei jaettava raha riitä. Haluammeko saada myös budjettirahan riittämättömäksi? Se lienee myös tiedossa, että on jokseenkin kallista kouluttaa tohtoreita apurahatutkijoiksi tai hakemuksien laatijoiksi. Vaikka näin tehdäänkin. Tohtorit vääntää kuuskymppisiksi pätkätöissä, jonka jälkeen pääsee johonkin putkeen. Tässä tilanteessa yhteiskunnallinen radikalismi jää kulmakarvan nostamisen tasolle, kun on vaikea purra sidottua kättään. Eräät toki täälläkin ovat loppusijoitettuina, mutta se liittyy sopimukseen, josta me emme virallisesti tiedä mitään.

Sellaisenaan,

Tohtori

Matkalla Shaghaihin

Terveisiä huipuille!

Huippu kuten myös yliopisto on pintaa syvemmällä. Kukaan sitä nyt ei oikein halua sanoa, koska pintaa syvemmälle meneminen aiheuttaa hikoilua, siis jollemme ole ajautumassa pohjaan. Huippuyliopistonhan piti alun perin muodostua innovaatioyliopistoksi, mutta ilmeisesti suunnitteluryhmässäkin havaittiin että hei innovaatiohan voi sisältyä huippuun, mutta innovaatio ei välttämättä sisällä huippua. Ja että huippu on trendikkäämpi kuin teknisiä mielikuvia luova innovaatio. Tyylikästä olisi kuitenkin ollut todeta että olemme edes yliopisto, jonka kriteereiden täyttymistä voimme eräissäkin korkeakouluissa perustellusti epäillä. Olemme siis ikään kuin lähestymässä innovaatiota ja se on huippu. Siis tosi huippuu! Sen tiedämme että huippu on kapea, mutta sen perusta leveä. Ja että ensin mainittu edellyttää jälkimmäistä.

Yours Truly,

Tohtori

Kirje 3.

Terveisiä Eliiteille. No ihan sellaisenaan.

Onko kolmikanta yliopistonhallinnon muotona järkevää tai demokraattista? Eipä liene kumpaakaan. Jos ajatellaan puhtaasti eri ryhmien määrän mukaan, yliopiston hallituksessa olisi enemmistö opiskelijoita ja nk. keskiryhmää (yliopistojen henkilöstöstä n. 7,4 %:a on professoreita). Professoreita siellä ei sitten olisi lainkaan, olisiko se sitten kovin dramaattista? Tuskinpa. Muutaman kiintiöprofessorin sinne voisi ehkä roudata, näin niin kun osaamisen ja tasa-arvon edessä.

Hallituksen kokoonpanosta määritellään yliopistolaissa siten, että

"Hallituksen puheenjohtajana toimii rehtori. Hallituksessa tulee olla lisäksi edustettuina ryhmittäin:
1) yliopiston professorit ja apulaisprofessorit;
2) muut opettajat ja tutkijat sekä muu henkilöstö; ja
3) opiskelijat.

Yliopistolaki antaa varsin suuren liikkumavaran yliopistoille hallituksen kokoonpanon määrittelemiseksi.

" Kustakin 1 momentissa tarkoitetusta ryhmästä tulee olla jäseniä vähemmän kuin puolet hallituksen koko jäsenmäärästä. Hallituksen jäsenillä voi olla varajäseniä.
Hallituksen jäsenten kokonaismäärästä ja 1 momentissa tarkoitettuihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden lukumäärästä määrätään johtosäännössä. Sen mukaan kuin johtosäännössä määrätään, hallituksen jäsenistä vähintään yksi ja enintään kolmannes on valittava henkilöistä, jotka eivät ole yliopiston henkilöstöä eivätkä opiskelijoita."

Eräänkin yliopiston hallituksen jäsenistä 37 prosenttia on professoreita, johon ei lueta puheenjohtajana toimivaa rehtoria, jonka perusvirka lähestulkoon on aina, niin, professuuri. Vain neljässä maamme 10 monitieteisestä yliopistosta toteutuu "puhdas" kolmikanta, jota tosin täydentää 1-2 ulkopuolista jäsentä ja 1-2 rehtoria. Voe mahotonta.

Yliopistolaissa hallituksen kokoonpanosta määritelläänkin YYA-sopimuksen hengessä.
Opiskelijaliikkeen (ja keskiryhmän?) radikalisoitumisen ehkäisemiksi 60–70-luvulla päädyttiin professorien yksinvaltiudesta kolmikantaan. Kummatkin ovat oman aikansa sovellutuksia ja
enpä usko että kolmikannasta ja näöllisestä nelikannasta muodostunut hallintomalli on enää kompetentti tapa ohjata organisaatioita, joiden liikevaihto on kasvanut satoihin miljooniin euroihin.

Terveisin,

Tohtori.

Kirje 2.

Hyvä vastaanottaja.

Akateeminen vapaus.

Akateeminen vapaus on sitä että voimme vastoin yleisesti omaksuttua aikakäsitystä myöhästyttää toimintaa 15 minuutilla. Ehkä ajatus toimi silloin kun opiskelijat kutsuttiin kirkon kelloilla luennoille aina tasatunnein. Näin opiskelijoilla, jotka asuivat samalla "kampuksella", oli riittävästi aikaa siirtyä luentotilaan. Nykyisin opiskelijoita kutsutaan milloin milläkin huhuilulla ja ilman järjellistä perustetta jatkamme tätä akateemista "perinnettä", vai sanoisinko keskiaikaista jäännettä. Very Anglo-Saxon! Melkein yhtä huvittavaa kuin käyttää mittayksikkönä Kaarle Suuren jalkaterän pituutta.

Terveisin

Tohtori.

Juuri sellaisenaan.

Kirje 1.

Terveisiä eliiteille.

Aloitan tällä kirjoituksella joka viikkoisen raporttini yliopistosta.

Sellaisenaan.